Olen Johanna, ja opiskelin Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulussa vuosina 2014-2019. Päädyin aikanani hakemaan silloiseen Bio-, kemian- ja materiaalitekniikan kandidaattiohjelmaan, koska sekä peruskoulussa että lukiossa luonnontieteet kemia etunenässä olivat kiinnostaneet itseäni kovasti, ja uskoin oman polkuni löytyvän joltakin kemiaan liittyvältä alalta. Opiskelin maisteripääaineenani biomassan jalostustekniikkaa, minkä ansiosta sain kerrytettyä valtavasti perustietoa erilaisista puunjalostuksen mahdollisuuksista. Substanssiosaamisen lisäksi myös muita insinöörityössä tärkeitä asioita, kuten ongelmanratkaisua ja vuorovaikutustaitoja pääsi harjoittelemaan kattavasti opintojen aikana. Opiskeluaikana työskentelin kesäisin erilaisissa tehtävissä alaan liittyvillä tuotantolaitoksilla, ja jo hieman ennen valmistumistani sain vakituisen työpaikan prosessi-insinöörinä Valmetin kuituteknologiakeskuksessa, jossa teemme tuote- ja prosessikehitykseen liittyviä koeajoja pääasiassa metsäteollisuus- ja energiasektoreilla toimiville asiakasyrityksillemme.

Opiskelu Kemian tekniikan korkeakoulussa antoi minulle mahdollisuuden tutustua moneen eri teollisuuden alaan, minkä kautta löysinkin intohimoni metsäteollisuutta ja uusiutuvaa energiaa kohtaan. Kandivaiheessa täydensin kemian- ja biotekniikan kurssejani energiatieteiden sivuaineella, ja maisterivaiheen pääaineena minulla oli biomassan jalostusta ja energiatekniikka yhdistävä Industrial Energy Processes and Sustainability. Korkeakoulussamme opiskelija pystyy hyvin valitsemaan opintoja mielenkiintonsa mukaan, ja myös kesätyömahdollisuudet prosessiteollisuuden alalla ovat hyvin laajat. Opiskeluiden aikaisten kesätöideni ja diplomityöni kautta sain vahvan perusosaamisen sellutehtaista, ja valmistumisen jälkeen aloitin työt ANDRITZ Oy:llä soodakattiloiden prosessisuunnittelijana. Työssäni pääsen tekemään mm. asiakastehtaille prosessikartoituksia, toimitusprojekteissa prosessiratkaisuja sekä laitemitoitusta, ja osallistumaan laitosten käyttöönottoihin.

“Ai Aaltoon? Sinne on aika vaikee päästä…” totesi lukiossa opo minulle, kun nettikaverini oli suositellut ”kemiasta kiinnostuneelle” Aallon kemiantekniikkaa. Kuka opo sanoo noin?! Siitä huolimatta hain Aaltoon ja hetkeäkään en ole katunut! Minulle oli jo opintojen alkuvaiheessa selvää, että haluan opiskella kandissa bio- ja kemiantekniikkaa ja maisterissa pääainetta Chemical and Process Engineering. Maisteripääainevalintaa helpotti huomattavasti kesätyöt alalla – toisena kesänä pääsinkin jo kansainvälisen polyolefiinejä (niitä pieniä muovirakeita, joista valmistetaan muovituotteita) ja kemikaaleja valmistavan yrityksen Borealiksen öljykemian tehtaille kesätöihin insinööriharjoittelijaksi. Tieni jatkui Borealiksella myös opintojen ohella, ja oli hienoa nähdä, miten koulussa opittu kytkeytyi täysin työssä vaadittaviin taitoihin, mutta myös työssä opitusta oli huomattavan paljon hyötyä opinnoissa! Kemianteollisuus tarjoaa runsaasti erilaisia työtehtäviä esimerkiksi tutkimuksessa, tehtaiden suunnittelussa (prosessi-insinööri) tai tehtaiden ylläpidossa (käyttöinsinööri). Työskentelen itse Borealiksella tuotevastuussa, eli olen vastuussa yhtiön tuotteiden yhteensopivuudesta lakien kanssa niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Tiimini kanssa olemme vastuussa esimerkiksi siitä, että muovinen ruokapakkaus täyttää vaaditut lain asettamat säädökset ja sitä on turvallista käyttää.

“Mikä tää on?” ja “Miten tää toimii?” on aina ollu vakiokysymyksiä mulle, etenkin kun kyseessä on ollut joku tekninen laite. Matemaattiset aineet tuntuivat lisäksi mielekkäiltä aiheilta ja tämä tie johtikin lukion jälkeen Aalto-yliopistoon Kemian tekniikan korkeakouluun. Tarkemmin opinnot suuntautui kandivaiheessa materiaalitekniikkaan ja lopulta valmistumiseen Sustainable metals processing -pääaineesta. Opinnoissa mut yllätti kuinka monenlaisiin tehtäviin DI tutkinnon pohjalta voi päätyä ja se miten paljon voi itse valita opintoja oman mielenkiinnonkohteiden mukaan. Valmistumisen kynnyksellä aloitin työt teknologiayritys Outotecillä, jossa kehitän nyt digitaalisia ratkaisuja, kuten simulaatiomalleja ja prosessien optimointisovelluksia eri metallien tuotannon tehostamiseksi.

Kun aloitin opiskelut Kemian tekniikan korkeakoulussa, tiesin vain, että kemia kiinnostaa, enkä juurikaan tiennyt, mitä opintojen jälkeen haluaisin tehdä tai mitä edes voisi tehdä. Tajusin opintojeni aikana olevani kiinnostunut aineen rakenteesta, ja mikro- ja nanotason kemiallisista ja fysikaalisista ilmiöistä. Niinpä lähdin opiskelemaan materiaalitiedettä maisteripääaineeseen Functional Materials. Ylipäätään opiskelu Kemian tekniikan korkeakoulussa tarjoaa hyvin monenlaisten asioiden oppimisen. Koulutus pyrkii tekemään opiskelijasta ammattilaisen, jolla on kokonaisvaltaiset valmiudet toimia työelämässä käyttäen tieteeseen pohjautuvaa osaamista ja soveltavaa ajattelua edukseen. Tähän liittyy esimerkiksi kemia, fysiikka, materiaalitiede ja biokemia tieteinä, laboratoriotyöskentely, analyysimenetelmät ja tieteen soveltaminen käytännössä esim teollisuudessa (tekniikka). Sen lisäksi kursseja voi ottaa myös muista Aalto-yliopiston korkeakouluista ja jopa muista yliopistoista, joten hyvin laaja-alaiset mahdollisuudet kouluttaa itseään löytyy. Itse työskentelen nykyään Murata Electronicsilla prosessikehitysinsinöörinä. Murata tekee kiihtyvyys-ja kulmanopeusantureita esimerkiksi autojen turvatyynyjärjestelmiin. Työssäni käytän osaamistani fysiikan ja kemian alalla (anturin sisällä tapahtuvat mikrotason ilmiöt ja niiden ymmärtäminen), analyysimenetelmissä (esim elektronimikroskooppi) ja data-analyysissä (matematiikka, ohjelmistot).

Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä. Kun aloin miettimään jatko-opintoja, kemian tekniikka tuntui luonnolliselta valinnalta. Opinnoissa yhdistyvät sekä teoria että käytännön tekeminen labroissa, mikä tekee opiskelusta monipuolista ja kiinnostavaa. Minua kiinnosti lisäksi Aallon laajat kurssivalikoimat, opintojen poikkitieteellisyys sekä kansainvälisyys. En tuntenut ketään tänne tullessani, mutta Aallon vahva yhteisöllisyys teki uusien kavereiden löytämisestä helppoa.

Kemian tekniikka oli yhteishaussa minulla vasta kuudentena vaihtoehtona, sillä ensisijaisesti hain kaikkiin lääketieteellisiin. Kun aloin kertaamaan pääsykokeisiin, huomasin kuitenkin, että juuri kemian ja fysiikan tehtävät olivat niitä, joiden parissa oli aidosti hauska pohtia vastauksia. Kemia onkin ollut lempiaineeni yhdessä matematiikan kanssa jo peruskoulusta lähtien. Lääkisopinnoissa näitä aineita ei juuri enää käsitellä, kun taas kemian tekniikan opinnoissa pääsee syventymään niihin kaikkiin. Tämän oivalluksen myötä päätin jättää lääkiksen pääsykokeet väliin ja hakeuduin todistusvalinnalla opiskelemaan kemian tekniikkaa Aaltoon.