Fanny Teissier

Moikkelis moi!

Oon Fanny, toisen vuoden biobimbo eli mulla on biotuotteet pääaineena ja seuraavaks pääsette lukemaan miks haluisin ens vuoden päleks.

Ihan ensimmäisinä viikkoina Aallossa mua kiehto miten hyvin fuksitoiminta on täällä järjestetty. En oo ikinä tuntenu itteeni niin tervetulleeksi kuin miltä meiän pälet ja ISOt sai mut tuntemaan. Jo silloin oman orientaatioviikon aikana aloinki miettii, et olisko tää mua kiiinnostava homma sit joskus? No nyt puoltoista vuotta myöhemmin tiedän, että todellakin on!

Haluaisin päästä antamaan uusille opiskelijoille ikimuistoisen fuksivuoden sekä vaikuttamaan siihen, että kaikilla olisi yhtä tervetullut olo PT:llä ja Otaniemessä.

En kuitenkaan lähtisi hallitushommin ihan tyhjin käsin. Oon ollut aktiivisena piiiiiitkään, jo puolitoistavuotiaana oon päättänyt perheauton värin. Päätöksentekoa, vastuunkantoa sekä tiimityöskentelyä on kertynyt lisää opintojen aikana esimerkiksi vastuuISO:n, KV tuutorin, apuIE:n, häryn ja lukkarin hommissa sekä lämmönsiirtotoimikunnan jäsenenä.

Hallitushommista puheen ollen. Ihmisenä mukaudun muihin tarvittaessa ja kuuntelen aina sekä koen saavani aikaan hyvää tulosta ja vielä hyvällä fiiliksellä. Ei kuitenkaan pidä unohtaa Ranskalaisuuttani, jolta olen perinyt hyvät argumentointi taidot ja itsevarmuuden.

Tähän pestiin ei kuitenkaan riitä vain yksi ihminen, joten haenkin yhdessä Valtteri Lahden kanssa. Luotan häneen ja mielestäni luonteemme täydentävät toisiaan (plus voisin vihdoin oppia Valtterilt miten käytetään sitä kiven pää emojii oikein).

Jos sinut valitaan fuksipäälliköksi, mitkä ovat tavoitteesi seuraavalle 1,5 vuodelle?

Ensi kevät menisi varmasti suuresti Annun ja Laurin meininkiä seuratessa. Mutta vaikkei uudet pälet ole siinä ensimmäisenä keväänä pääroolissa, on tärkeää seurata läheltä ja kysellä, jotta pääsee oppimaan mahdollisimman paljon ennen omien fuksien saapumista. Tavoittelisinkin ensimmäisen kevään aikana sitä, että oppisin mahdollisimman paljon during the action, ja oppisin olla pelkäämättä kysymistä, jottei mikään seuraavana syksynä tärkeä asia jäisi epäselväksi.

Syksyn aikana tavoitteeni olisi mahdollistaa se, että joka ikinen fuksi saa fuksivuodeltaan hyviä muistoja. Olisi siis tarkoitus järjestää mahdollisimman monipuolisesti tapahtumia, jotta jokaiselle löytyisi jotain kivaa. Lisäksi koen tosi tärkeäksi, että fuksit näkevät pälen luotettavana henkilönä, jolle voi tulla kertomaan mistä vain, joten tavoittelisin tätä.

Toisen kevään aikana suurin tavoitteeni olisi se, että mahdollisimman moni fuksi pääsisi kokemaan Alvarin aukiolla tapahtuvan lakkien päähän laiton. Tämä oli itselleni aivan unohtumaton osa fuksivuotta!

Opiskelijat, jotka eivät tunne kuuluvansa johonkin yhteisöön tai saa opiskelujen alussa muodostettua suhteita opiskelijatovereihinsa, jäävät usein jälkeen opinnoissaan. Millä keinoin kaikki fuksit onnistutaan integroimaan johonkin yhteisöön tai löytämään oman porukkansa?

Mielestäni fuksien integroitumiseen vaikuttaa todella paljon ISOt. Vaikkei omasta fuksiryhmästä löydy niitä oikeita, ne saattavat löytyä muista PT:n fukseista, muualta PT:ltä, toisesta killasta tai osakunnasta (TF). Haluaisin vaikuttaa siihen, miten ISO:t kertovat fukseille eri tavoista tutustua porukkaan Aallossa. Olisi tärkeä esimerkiksi puhua siitä, miten laajasti Aallosta löytyy kerhoja ja klubeja ja miten helposti niihin voi liittyä tai vain käydä kokeilemassa.

Opiskelijakulttuurin nähdään pyörivän tosi paljon alkoholin ympärillä. Tämä saattaa olla syy olla tutustumatta muihin ja menemättä tapahtumiin osalle fukseista. Tästä syystä onkin hyvin tärkeä muistuttaa lukuisista alkoholittomista tapahtumista ja siitä, ettei yliopistossa painosteta ketään juomaan.

Itseäni myös auttoi aluksi se, että aikaisemmin opintonsa aloittanut ystäväni kertoi löytäneensä ystäväporukkansa vasta fuksivuoden keväällä. Tieto siitä, ettei omaa porukkaa tarvitse eikä väkisin löydäkään heti, auttaa, vaikka tuntuisikin että kaikki muut ovat heti muodostaneet porukoita.

Prosessiteekkareille tulee vuosittain yli 200 fuksia. Minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia näet tämän tuovan PT:n fuksikasvatukseen?

Nään suuressa fuksien määrässä paljon positiivista! Suurempi määrä tarkoittaa sitä, että fukseilla on suuremmat mahdollisuudet löytää joukosta samanlaisuuksia jonkun kanssa. Tämä helpoitta ystävien tekoa. Positiivista on myös se, että koko opintojen aikana ehtii tutustua vähitellen ja saattaa yllättyä siitä, että ystävyyksiä saattaa muodostua myöhemminkin. Isolle porukalle on myös helpompi järjestää tapahtumia, sillä osallistujia löytyy aina ja sponssejakin on helpompi saada.

Haasteitakin tietenkin löytyy. On esimerkiksi vaikeampi muodostaa yhtenäistä vuosikurssia ja haastavampaa seurata ketkä eivät integroidu yhtä hyvin. Isompi poppoo tarkoittaa myös tietenkin enemmän logistiikallisia hankaluuksia.

Ja tietenkin isona haasteena on oppia kaikkien fuksien nimet (mitä enemmän nimiä, sen vaikeampaa se on huh huh)

Miten edistäisit suomen- ja englanninkielisten kandifuksien välistä yhdenvertaisuutta?

Tähän on mielestäni kaksi tapaa. Voimme lisätä suomenkielisten ja englanninkielisten (varsinkin chemENG) fuksien yhteisiä tapahtumia. Tämä vaatii suunnittelua ja ideointia, mutta on aika helppo toteuttaa! Vaihto-oppilaat ovat mielestäni hiukan erilaisessa asemassa, sillä he ovat maisterifukseja ja heitä kiinnostaa yleisesti hiukan eri asiat, kuten haalareiden tai teekkarilakin ansaitseminen ei välttämättä merkitse heille niin paljon.

On tietenkin tärkeää muistaa tiedottaa kaikesta sekä suomeksi, että englanniksi ja tapahtumissa on tärkeää puhua kaikki info myös aina englanniksi. Moni ei-suomenkielinen välttelee tapahtumia juuri siksi, ettei ymmärrä mitä tapahtuu.

Toinen tapa lisätä yhdenvertaisuutta olisi markkinoida kansainvälistä toimintaa, jota löytyy hyvin paljon Aallosta. Esimerkiksi ETCO järjestää paljon toimintaa ympäri vuoden, ja mielestäni esimerkiksi heidän järjestämänsä sitsit ovat täydellinen tapa tutustua suomalaiseen opiskelijakulttuuriin.

Fuksipäällikkönä toimiminen on tiimityöskentelyä. Millaisen työparin haluaisit itsellesi ja millainen pari itse olisit? Kuinka omalla toiminnallasi pidät hyvää paridynamiikkaa yllä?

Fuksipäällikön hommassa parasta onkin se, ettei joudu tekemään hommia yksin. Parina haluan panostaa erityisesti siihen, että meidän välillämme olisi mahdollisimman hyvä kommunikaatio. Mielestäni se on tärkeintä, sillä näin saamme yhdessä tekemisestä kivaa ja mieluisaa, sekä pystymme avoimesti ja rehellisesti kertomaan, jos jommallakummalla loppuu voimavarat, jolloin toinen pystyy ottamaan hiukan enemmän koppia hommista siksi aikaa.

Toivoisin työpariltani taitoa tehdä päätöksiä (olen itse aika huono tässä) ja avoimuutta sen suhteen, että osaa ilmaista, jos omat voimavarat loppuvat. Olen valmis tekemään enemmän tarvittaessa, mutta tämä tarkoittaa, että Valtterin pitää pelkäämättä pystyä kertomaan se minulle. Hups nyt lipsahtikin… mutta tosiaan haen pälehommiin Valtterin kanssa, koska minulle on tullut hyvin selkeäksi, miten hyvin vahvuutemme myös täyttävät toisemme heikkoudet.

Jos on mitää kysymyksii vastailen ofc mielelläni tääl tai suoraan tg: @fannyteissier  🙂

2 Kommentit

  1. yksi wanhuksista

    Moikka Fanny! Hienoa nähdä että haet Fuksipäälliköksi! Tässä olisi sinulle muutama kysymys pohdittavaksi.

    1. Mikä tekee mielestäsi onnistuneen fuksivuoden?
    2. Miten Fuksipäälliköiden välinen paridynamiikka heijastuu mielestäsi fukseihin?
    3. Onko sinulla kokemusta jonkin suuremman tapahtuman suunnittelusta tai toteuttamisesta? Jos kyllä, niin mikä oli mielestäsi tärkein asia tapahtuman suunnittelussa?
    4. Osaatko soittaa nokkahuilua?

    ISOt tsempit hakuprosessiin!

    Vastaa
  2. Fanny Teissier

    Ihanaa, että kysyt !
    ja tässä tuleeki vastaukset järjestyksessä, suoraan mökin sohvalta kirjotettuina:

    Minust onnituneen fuksivuoden tekee hyvin monia asia! Mutta se riippuu siitä onko tämä fuksin vai meidän ns järkkääjien näkökulmasta. Fukseja on niin paljon erilaisia, osalle iso kaveriporukka ja paljon tuttuja on juuri mitä haluaa, toisaalta toiselle hyvät arvosanat ja vahvitus siitä tunteesta, että on oikealla alalla on onnistumista. Onnistunut fuksivuosi voi siis olla hyvin montaa asiaa fuksille. Jos pääsen päleksi, niin minulle onnistunut fuksivuosi taas tarkoittaa sitä, että olen onnistunut luomaan ikimuostoisen lukuvuoden fukseille enkä ole itse palanut puhki prosessissa.

    Pälejen paridynamiikalla on tietenkin paljon merkitystä. Olemme jatkuvasti under the watchful eyes of fuksit ja he kyllä huomaavat, jos toiminta ei ole sopu sovuisaa. Mieletsäni hyvä paridynamiikka luo positiivista, avointa ja rentoa ilmapiiriä, joka heijastuu tietenki fukseille. Tämä saattaa helpottaa esim kynnystä tulla puhumaan pälellä.

    Olen ollut järkkäämässä vaikka mitä tapahtumaa, välillä vain avustamassa ja toisaalta ihan vastuussa. Mieleen tulee apu-IE hommat, lämmönsiirron järkkääminen, omien sitsien järkkäily aivan yksin ja lukuisat kaveriporukan dinnerit. Sanoisin, että tärkeimmäksi on kyllä noussut delegointi ja varsinkin hyvä kommunikaatio. Sillä vaikka kuinka paljon löytyisi innostusta, budjettia ja aikaa, niin ilman selkeää työjakoa ja kommunikaatiota kaikki kaatuu päälle,

    Osasin joskus alakoulussa vielä soittaa titanic:n my heart will go on nokkahuilulla. Mutten pitäny meiä alakoulun musiikinopesta, niin sit lopetin läksyjen teon ja no se jäi siihe. Harrastin kuitenkin joku 7-8 vuotta poikkihuilua musiikkiopistossa. Technically eri soitin tiiän, mut puhallinsoitin ja imo poikkihuilun soitto on kauniimpaa 🙂

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *